Siirry sisältöön
Blogi Eveliina Paljärvi

Hyvinvointialueilta vaaditaan rohkeutta rikkoa rakentaakseen

Hyvinvointialueiden aluevaltuustot aloittivat työsarkansa virallisesti maaliskuun alussa. Kuitenkin jo viime kesästä asti väliaikaiset valmistelutoimielimet ovat paiskineet hommia hyvinvointialueiden käyntiin lähtemiseksi. Olen roolissani aluejohtajana seurannut tätä työtä läheltä. Valmistelua on tehty todella hyvällä sykkeellä alueesta riippumatta.

Julkisen sektorin päätöksenteosta usein käytetään kuvausta vanhakantainen, hidas, byrokraattinen ja riskejä kaihtava. Mutta nyt on nähty lähes kaikilla alueilla nopeita päätöksiä, joita on tehty sen hetkisen tiedon ja parhaan arvion mukaan. Näin on päästy ajoissa aloittamaan projekteja, joiden takalauta ei jousta vuoden lopusta. Ihan varmasti on tapahtunut myös virheitä, mutta tärkeintä on, että on menty eteenpäin.

Toivottavasti uudet aluevaltuustot ja niiden nimittämät aluehallitukset eivät tule, Vesalan sanoin, droppaamaan tätä tunnelmaa. Koska päätöksiä tullaan tarvitsemaan vielä monia ennen vuodenvaihdetta. Ja kaikkea tietoa ei ole käytettävissä seuraaviakaan päätöksiä tehtäessä. Silti haluamme kaikki, että hoitohenkilökunta saa palkkansa ensi tammikuussakin ja laskut hyvinvointialueen palveluiden tuottaville yrittäjille pystytään maksamaan ajallaan.

Mitä pidemmälle menossa olevissa projekteissa päästään, sitä enemmän kertyy ymmärrystä parhaiten toimivista malleista ja palveluratkaisuista. Jotta pystytään luomaan ”sekä hyvää, että kaunista” on ensisijaisen tärkeää tarvittaessa uskaltaa myöntää, ettei oma valittu toimintamalli ehkä olekaan se paras. Ja vielä tärkeämpää on uskaltaa tarvittaessa sitä muuttaa. Olen STM:n osastopäällikön Kari Hakarin kanssa täysin samaa mieltä siitä, ettei huomio saa mennä ”pelkästään hallinnollisen tai teknisen siirtymän toteuttamiseen”, vaan tässä kohtaa pitää muistaa myös pysähtyä arvioimaan, millainen sen oman hyvinvointialueen haluaa olevan. Onko se vain sairaanhoitopiirin laajennus vai rakennetaanko aidosti uutta ja parempaa? Tehdäänkö kuten aina ennen on tehty (ja osassa alueita vielä vähemmällä rahoituksella) vai uskalletaanko rikkoa ruukku ja rakentaa siitä uusi mosaiikkiteos.

Itse näen sidosyhtiöiden roolin tässä tärkeänä. Meillä Sarastiassa on hyvinvointialueiden suurimpana talous- ja palkkahallinnon palveluiden tuottajana näkyvyys hyvinvointialueiden toimintamalleihin läpi Suomen ja pystymme tukemaan alueiden välistä yhteistyötä esimerkiksi jakamalla tietoa parhaista ratkaisuista alueiden välillä.

Hyvinvointialueiden rahoituskaan ei tule olemaan loputon ja onkin tärkeää käyttää mahdollisimman pitkälle vakioituja malleja, varsinkin hallinto- ja tukipalveluissa. Vakioitujen palveluiden jalkauttaminen kaikkialle lisää kustannustehokkuutta ja vapauttaa näin hyvinvointialueiden rahoitusta vaikkapa Sitrankin peräänkuuluttamien kansalaisdemokratian ratkaisujen kehittämiseen. Tämäkin on osa sitä mietintää, millainen hyvinvointialueen halutaan rakentaa.

Nyt tarvitaan päättäjiksi ruukunrikkojia. Ihmisiä, joilla on visio lopputuloksesta vaikkei rakennuspalikoitakaan vielä ole. Niitä, jotka uskaltavat kokeilla ja testata, silläkin riskillä, että vanha olisi ehkä sittenkin ollut parempi. Ja lisäksi tarvitaan yhteisiä mosaiikkityöpajoja, mihin jokainen tuo tullessaan hajonneen ruukkunsa, jotta kaikki voivat hyödyntää erilaisia paloja. Me Sarastialla lupaamme toimia liimana, joka nämä palat sitoo yhteen. Yhdessä me tehdään hyvinvointialueista taideteoksia, joista moni ei osannut edes unelmoida.

Ajankohtaista